Luovuuden käyttö on oiva väylä elämän kysymysten kohtaamiseen
Nykyarki on henkisesti usein kovin kuormittavaa, minkä vuoksi yhä useammat joutuvat turvautumaan erilaisiin terapioihin. Terapiaa voidaan järjestää sekä yksilöterapiana että ryhmäterapiana. Monien muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi luovuutta ja luovaa toimintaa voidaan käyttää hyödyksi myös terapiassa – puhutaan jopa luovuusterapiasta. Tällaisen terapiamuodon kautta voidaan käsitellä erilaisia elämässä vastaantulevia haasteita sekä jäsentää niitä. Terapian tavoitteena on toimia eheyttävänä kokonaisuutena. Apuvälineinä voidaan käyttää esimerkiksi hahmotyötä, toimintaa, liikkeitä, mielikuvia, värejä sekä kuvia. Luovuusterapia soveltuu käytettäväksi sekä yksilöiden, ryhmien, perheiden että yhteisöjen kanssa, ja sen kautta voidaan pyrkiä esimerkiksi vähentämään stressiä tai hoitamaan mielen kokemaa traumaa.
Taideterapiassa pyritään eheytymään vuorovaikutuksen sekä ilmaisun kautta
Taideterapiaa käytetään sekä kuntoutus- että hoitomuotona. Terapian tärkeimpiä toimintatapoja ovat vuorovaikutus muiden kanssa sekä itseilmaisu. Apuvälineinä käytetään monenlaisia materiaaleja. Terapia antaa mahdollisuuden käsitellä omia kokemuksia ja toiveita. Sen avulla on mahdollista käydä läpi omassa elämässä ilmeneviä ristiriitoja sekä tiedostaa niiden taustalla vaikuttavia asioita. Työskentelyn kautta terapiaan osallistuvan henkinen maailma rikastuu merkittävällä tavalla. Taideterapiassa terapiaan osallistuva henkilö on aktiivinen toimija, mikä auttaa tarjoamaan hänelle voimaantumisen tunteita. Taideterapia sopii laajalle kohderyhmälle.
Draamaterapiaa voidaan käyttää oppimisen välineenä
Draama on monikäyttöinen ilmaisutapa, jonka kautta on mahdollista oppia paljon omasta itsestään. Draamatyöskentelyn kautta on mahdollista tutustua itseen draamaryhmän jäsenenä sekä peilaamalla oma minää toisten kautta. Erilaiset ryhmädynaamiset ilmiöt tarjoavat otollisen pohjan tällaiselle työskentelylle.
Draamaterapiaa on käytetty esimerkiksi mielenterveyspotilaiden ja skitsofreniapotilaiden hoidon tukena. Hoidon vaikuttavuutta tulisi kuitenkin tutkia lisää, jotta vaikuttavuudesta saataisiin riittävästi tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa näyttöä.
Harrastusten hyödyntäminen terapiassa
Harrastukset ovat usein oiva apuväline myös terapiakäytössä. Toimintaterapiaan osallistuva saatetaan ohjata harrastamaan jotakin uutta tai häntä saatetaan aktivoida jonkin aikaisemman kiinnostuksenkohteensa pariin. Asiakkaan ja terapeutin tulee sitoutua tällaiseen terapiaan, jotta se tuottaa tulosta. Jos esimerkiksi asiakkaan käsi on halvaantunut, tulee hänen tehdä runsaasti harjoituksia myös varsinaisten terapiakertojen ulkopuolella. Terapeutin tehtävä on tarjota asiakkaalle ideoita näihin harjoitteisiin sekä tukea asiakasta niiden tekemisessä. Toiminnan alussa sovitaan yhdessä asiakkaan kanssa niistä tavoitteista, joita kohti terapian avulla pyritään, ja toiminnan aikana näiden tavoitteiden saavuttamista arvioidaan säännöllisin väliajoin.